tiistai 26. kesäkuuta 2012

At least I have my friends .

Mä autoin eilen lehmän synnytyksessä. Hullua, oon viimeks ollu poi'ittamassa varmaan kaks vuotta sitten. Oli upee tunne saada vasikka maailmaan, hengittämään.

Voi kun sais tehdä jotain tuollaista joka päivä. Joka hetki. Auttaa jotain uutta maailmaan. Se oli jotain ihmeellistä, pitää pienen vasikan päätä sylissä ja opettaa sitä juomaan tuttipullosta.

Hassua, miten tuollaisesta voi tulla hyvä mieli.

maanantai 18. kesäkuuta 2012

Matka on pitkä ja kivinen mutta älä pelkää, mä otan sut vaikka reppuselkään ja puolet sun huolistasi kannan, säkin tekisit mulle niin, älä luovuta, älä anna uskoasi ihmisiin .

Mä istun laiturilla, kaupungilla. Tähän paistaa aurinko, ja R puhuu vieressä puhelimeen. Kaikki on hyvin. Mulla on hyvä olla. Mä olen ollut tänään töissä ja ostanut vaatteita. Valkoisen hameen ja uuden paidan. Kesävaatteita.

Nyt on kesäfiilis.

torstai 14. kesäkuuta 2012

Muistot putoilevat hitaasti tyhjyyteen, joka ympärilles' avautui .

Mä istun sykkyrässä isän pehmeässä nojatuolissa. Nyrkissä on myttyyn rypistetty nenäliina. Mua itkettää.

Mä erehdyn lukemaan mun ja isosiskon facebookkeskusteluja ja viestejä. Kun mä pääsen siskon kuolinpäivää edeltävän päivän viesteihin joku vaan naksahtaa. Mä purskahdan itkuun.

Itken varmaan ikuisuuden. Itken itken ja itken. Mä en tiedä mistä ne kaikki kyneleet tulee. Kyyneleet kuitenkin helpottaa, se kamala ahdistava, kuristava ikävä katoaa edes hetkeksi. Tilalle tulee rehellisesti sattuva ikävä, viimeinkin itku.

Mulla on vaan niin ikävä. Liian ikävä.

Tekisin mitä vaan että saisin taas kuulla siskon naurun, nähdä sen aina ilosen hymyn. Halata sitä.

Mitä vaan.

keskiviikko 13. kesäkuuta 2012

Yhteen aina pystyn luottamaan, rauhan mä saan kun palaan kotiin .

Koti täällä, lapsuudenkoti. Se on mulle paikka, jossa mä voin olla millainen haluan, milloin vain. Paikka, johon mä oon aina tervetullut. Sana koti tuo mulle mieleen äidin ja isän, turvapaikan, paikan jossa voi käpertyä peittoon ja itkeä. Paikan jossa voi hymyillä ja nauraa. Saada lohdutusta. Piristyä. Ladata akkuja.

Tää tulee olemaan mulle aina koti. Vaikka muutanki joskus pois niin tuun aina takas tänne. Kotiin.

Mä olen oppinut monia periaatteita ja arvoja isosiskolta. Koti on yks niistä. Ja se, että perhe on tärkeysjärjestyksessä ensimmäinen. Ja lukemattomia muita arvoja, periaatteita, asioita, hokemia.. Niin paljon mä ehdin oppia. Ja paljon jäi oppimatta. Liikaa.



"Rauhan mä saan kun palaan kotiin
siellä mä nään sen rakkauden
sieltä siivet tuotiin mun elämään
niillä mä lennän
halki taivaan enkelten

tulen vielä sun luo
kun valmis oon
toivon ettet pois silti mee."

maanantai 11. kesäkuuta 2012

This will always be my home .

Ai että mun jalkoihin sattuu ihan liikaa. Onneks nukahan ihan kohta, väsyttää. Oon ollu kahdeksan tuntia töissä tänään, seisomista ja kävelemistä koko päivä. Tiskaamista lounaskahvilassa. Niitä hetkiä kun toivon, että täti ei omistais sitä. Ja huomenna taas tiskaamaan.

Onneks oli mukavaakin. Kun päästiin töistä menin R:n kanssa kenkäkauppaan ja löysin gladiaattorit itelleni, oi onnea! Käytiin kirpparillakin, ostin paljon rumia ja hassuja vaatteita tuunattavaks.

Tiskatessa ehtii miettiä ihan liikaa kaikenlaista. Liikaa mun makuun. Kaikkea sitä mitä vois olla, mitä voisin tehdä, minne voisin mennä, jos isosisko olis täällä vielä. Jos jos jos. Liikaa jossittelua.

sunnuntai 10. kesäkuuta 2012

Hetkeksi hiljaisuus saapui luokseni kuin olento ja huusi: "Älä pelkää maailmaa"

Mä oon yltä päältä hyttysenpuremissa, mutta ei se haittaa. Me poljettiin eilen Urjanlinnaan jäätelölle, sinne on vaan pari kilometriä. Mulla oli tunturi, joka oli vanha ku mikä, ja nyt mun takamus on hellänä kun se penkki oli kova. Mutta meillä oli mukavaa.

Me oltiin illalla tyynysotaa ja paistettiin vaahtokarkkeja takassa. Ja istuttiin kalastamassa järvellä ties kuinka myöhään. Mä sain ahvenen! Päästin sen menemään, en halunnut tappaa sitä.

Mua vaan pelottaa. Viimeks kun mä olin näin onnellinen ja näin pitkään, mä aattelin eläväni elämäni onnellisinta aikaa. Kaikki oli hyvin. Ja sitten multa vietiin sisko, mun rakas sisko, sydän täynnä kultaa.

Mua pelottaa, mitä multa nyt viedään ?

lauantai 9. kesäkuuta 2012

Cause I remember every sunset, I remember every word you said, we were never gonna say goodbye .

Aurinko paistaa ja on lämmin. Mä makaan soutuveneen keskilaudalla ja nautin lämmöstä. Tää on tätä mökkielämää. Mua hymyilyttää ja mä oon taas onnellinen.

M sai pienen hauen. Se vuotaa verta ja R koittaa irrottaa uistinta sen suusta. Hauki puree suuta kiinni, pitää elämästään kiinni. Kun R tappaa sen airolla mä puristan silmät kiinni. Mä vihaan tappamista.

Tänään grillataan pihvejä. Mulla on mun uusi mustavalkoinen inkkaripaita päällä. Veneessä haisee kalalle ja järvelle. Ja hyttysmyrkylle. Kesälle.

perjantai 8. kesäkuuta 2012

Pimeään hän aina jää, tähtiotsa, eikä nää, itse valon kirkkaimman, hän kantaa .

Joutsen laulaa järven toisella puolella. Mä luulen pakahtuvani tähän ikävään. Ja silti mä oon onnellinen, saako näin onnellinen olla. Kysymättäkin tiedän että saa, saa olla onnellisempikin.

Istun taas hyppytornissa, saunanraikkaana, järvenraikkaana, liian suuri fleecepaita ja farkut päällä. Kuuntelen joutsenta, koitan saada selvää mitä se sanoo.

Käki kukkuu, joko saa toivoa ? Toivon että tää kesä jatkuu loputtomiin, ettei mun tarvitse palata kouluun ja niihin kauheisiin suorituspaineisiin. Voin olla vaan ja kuunnella. Toivon että isosisko tulis takaisin ja halais mua lujaa.

Sorsa vaakkuu. Linnut laulaa puissa. Laituri natisee kalastavan tytön alla. Olemattoman pienet aallot lyö laiturin pohjaan ennen kuin saavuttaa rannan.

Joutsen laulaa. Mä hymyilen ja ikävöin, mutta nyt mä olen varma, että isosisko on täällä.

You are my light in the dark, you are beating in my heart .

Vesi on kylmää. Mä istun hyppytornin ylimmällä tasolla, täällä tuulee. R ja M kalastaa. Tätä mä rakastan. Voisin istua täällä ikuisuuksia, kirjoittaa ja lukea. Kuunnella musiikkia ja miettiä.

Kun me tultiin tänne, me nähtiin joutsenia. Ne oli ihan tien vieressä. Oon varma, että isosisko on täällä mun mukana. Tai ainakin se sano mulle jotain, kun mä näin ne joutsenet. Ehkä se sano vaan, että pidä hauskaa, mä katson sun perään. En tiedä, mä en aina ymmärrä sen kieltä.

Illalla mennään saunaan. Ja uimaan, kylmään veteen. Ja nauretaan, syödään hyvää ruokaa, jutellaan. Ja huomenna mä taas kiipeän tänne, ja luen. Ja kuuntelen musiikkia, ja mietin.

Mulla on ikävä isosiskoa. Niin ikävä, että itku ei enää riitä. Tulee tukehduttava, ahdistava ja kuristava ikävä. Ei itkuinen ikävä. Silloin mä yritän saada kyyneleet tulemaan, yritän niin että se sattuu. Jos ne helpottaisi. Mutta ne ei tule, ja mä yritän unohtaa, vaikka en haluaisikaan. Se vie ahdistuksen pois.

Mulla on niin ikävä.