Meidän piti olla perhelomalla, me vuokrattiin mökki koko perheelle ja tultiin tänne. Ja sitten kaksi idioottia alkaa riidellä jostain ihan turhasta. Mä koitan mennä väliin, pyytää olemaan hiljaa ja sanoa, että ei sillä ole mitään väliä. Antakaa olla jo.
Saan vain kuulla toiselta, että jos se haluaa tuomarin, se kyllä kysyy. Ja toinen katsoo mua, mä en erota katseen syytä. Anteeksi, kiitos, voi sua?
Avaan suihkun ja väännän sen niin kuumalle, että sattuu. Jos se polttaisi pois mun ihon, tämän maallisen kuoren, niin, ettei mun tarvitsisi enää olla.
Joskus mä mietin, että yritänkö mä liikaa olla isosisko, se joka meiltä vietiin. Koska mulle on sanottu että mä muistutan sitä, yritänkö mä toimittaa sen paikkaa tässä särkyneiden ihmisten perheessä.
Sattuu. Voisiko joku ymmärtää miltä musta tuntuu, tai edes tulla halaamaan?
Halauskin riittäisi. Tyytyisin siihen.
Ole kiltti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti