tiistai 28. elokuuta 2012

Harder than I ever feared

Syksy tulee. Se tulee ihan liian aikaisin. Liian aikaisin mä lakkaan nauttimasta kepeästä musiikista, sen tanssittavasta rytmistä. Liian aikaisin tuuli riisuu puita, ja taivas aloittaa loputtoman itkunsa. Liian aikaisin joutsenet muuttaa pois.

Ja mua pelottaa että sisko lähtee myös.

Mulla on yksinäinen olo, vaikka mulla on paljon rakkaita ihmisiä ympärilläni. Mutta on ihan liikaa sellaisia hetkiä, joissa kukaan muu ei ole koskaan osannut auttaa, eikä varmaan tule osaamaankaan. Sellaisia hetkiä, kun mun pitää selvittää asiat yksin.

Tänään on kamala päivä.
Lähettänyt klo

2 kommenttia:

  1. Cicatrix28. elokuuta 2012 klo 22.53

    sait uuden lukijan :) täytyy sanoa että tekstien perusteella vaikutat vanhemmalta kun oot, tai siis oot tosi kypsä ikäsekseks. Mihin sun sisko kuoli jos saa kysyä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maria28. elokuuta 2012 klo 23.03

      Kiitos :) aina kivaa kun saa uusia lukijoita, vaikka enimmäkseen "itselleni" kirjoittelen. Kai tuollainen kokemus kasvattaa, moni muukin on sanonu että vaikutan vanhemmalta kuin oon. Sisko lähti ihan yhtäkkiä, ilman mitään ennakkovarotusta, ajoi kotiin töistä pikkutietä pitkin ja sydän petti. Jättisolusydäntulehdus, johon sairastuu alle viis suomalaista vuosittain. Näin siskon edellisenä päivänä, ja se oli ihan terve, oma ittensä, ilonen ja puhelias. On vieläkin vaan niin ikävä ♥

      Poista

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)