Voin sanoa niin
Sanon että tiedän siitä kaiken
Tuskasta nimittäin
Se on silmissä lentäviä kuolemanperhosia
Se on kuristavaa ikävää
Se on hetkiä
Jolloin toivoisit jonkun tulevan
Mutta kukaan ei tule
Se on elämää
Ilman elämää
Kun nauru tuntuu väärältä
Ja kyyneleet sattuvat niin
Kun joku halaa
Ja taivaskin itkee
Niin paljon minuun
Sattuu
Aina joskus
Mustia joutsenia
Ja joskus
Toivon niiden vievän minut
Lennättävän siivillään
Jotka ovat kuin enkelin
Mutteivat sinne päinkään
Mustia joutsenia
Lennättäisivät minut sinne
Sinne vaalean enkelin luo
Missä tuskaa ei tunneta
On vain
Valoa
Lämpöä
Ja pehmeä halaus
Joka sanoo
"Oli ikävä nauruasi pikkusisko."
Onko toi otsikko Mayday Paraden biisistä The Memory? Jos on, niin aika hyvä sattuma :o Oon kuunnellut sitä tänään moneen otteeseen, kaunis kappale.
VastaaPoistakirjoitat kauniisti ja sulla on kauniita kuvia & piirroksia täällä. Koko blogi on oikeastaan tosi kaunis, vaikka onkin surumielinen. Tuntuu pahalta sun puolesta. Mutta kyllä sä selviät. En tiedä omakohtaisesti miltä tuntuu menettää perheenjäsen, mutta haluan silti toivottaa sulle paljon voimia tulevaisuuteen. <3
On joo, varmaan yks elokuun kuunnelluimmista biiseistä mulla, kun oli muutenkin vähän surku olo ja tää kuvas mun tunnetiloja niin hyvin. Se o ihan mielettömän kaunis kyllä :)
Poistakiitos kovasti mun päivän piristyksestä :) kiva että tykkäät. Ja kyllä mä selviän, pikku hiljaa on alkanut tuntua paljon paremmalta, melkein ehjältä, ja kuten viimesimmistä postauksista voi päätellä, niin oon melko onnellinen taas. Elämä alkaa olla voiton puolella, vaikka kauan tuntuikin siltä ettei tää koskaan muutu paremmaksi. Siskon menettäminen tuntui kuin olisi mennyt iso osa itsestä mukana, sisko, paras ystävä ja toinen äiti kerralla, yhden ihmisen mukana. Mutta tässä sitä ollaan, ystäviä ympärillä tukemassa, elämä eessä :)