Eleven

1. Onko jumalaa/jumalia olemassa? Mä en osaa lokeroida itseäni ja uskoani, mutta jollain tasolla mä uskon kyllä jumalaan ja kaikkeen siihen mitä tapahtuu sen ulkopuolella mitä me kyetään näkemään.

2. Portaat, liukuportaat vai hissi? Miksi? Hissi, koska mä rakastan sitä tunnetta vatsanpohjassa kun se lähtee liikkeelle.

3. Suosikki satusi, mitä sinulle luettiin kun olit pieni. Isä kertoi juttuja sen lapsuudesta, se oli parasta ikinä.

4. Miksi kesä on niin monen mielestä paras vuodenaika? Onko se sinunkin? On. Muista mä en tiedä, mutta mulle kesä on onnellisuuden aikaa, sitä aikaa kun voi valvoa aamuyöhön, valokuvata auringonnousua, kävellä avojaloin asvaltilla ja kuunnella hyvää musiikkia.

5. Kallein aarteesi? Ehkä mun edesmenneen isosiskon kompassikaulakoru. Sen korun nimikin on elämän kompassi, ja sisko on mun kompassi. Pidän sitä kaulassa melkein päivittäin, sillä on hirveesti tunnearvoa.

6. Jos saisit matkustaa ihan minne vain maapallolla, minne matkustaisit ja miksi? Mä matkustaisin Australiaan, haluaisin nähdä koralliriutat, sukeltaa, nauttia auringosta ja lämmöstä.

7. Jos voittaisit lotossa vaikkapa 1 000 000 euroa voisitko lahjoittaa siitä edes osan hyväntekeväisyyteen? Minkälaiseen hyväntekeväisyyteen? (Esim. mille järjestölle tms...) Todellakin voisin. Ehkä rintasyöpäjärjestölle, tai lapsille.

8. Kolme asiaa, joita arvostat eniten ihmisessä. Luotettavuus, lämpö (sellanen lämpö joka näkyy käytöksessä ja asenteissa), ja ymmärtäväisyys

9. Hymyiletkö vastaantulijoille vai seisotko bussipysäkillä vain tuijotellen jalkojasi? Hymyilen.

10. Asia, mikä on saanut sinut itkemään ilosta. Kun mulla oli huono kausi ja olin itkeskelly hirveesti, nukkunu huonosti, nähny painajaisia ja aloin nähdä kuolemaa jo päivisinkin, A tuli meille ja ensimmäisenä halas mua pitkään. Siinä vaiheessa tuli onnen ja helpotuksen kyyneleet.

11. Pidätkö sateesta? Miksi pidät tai miksi et? Rakastan kaatosadetta. Kylmällä voi laittaa musiikkia kuulumaan ja istua ikuisuuksia ikkunan edessä. Kesällä voi laittaa musiikin täysille ja mennä tanssimaan sateeseen. Sade puhdistaa ja raikastaa koko maailman ja huuhtoo itkutkin pois, ja sen jälkeen on kaikkeen kykenevä olo.

------

Haasteen heitti anonymos

Vastailin vaan kysymyksiin, kun oon kyseisen haasteen tehnyt aikaisemminkin ja se löytyy täältä

Make it feel louder

Junalla Helsinkiin eilisaamuna ja iltapäivä jonottelua Hartwallille. Jalat vieläkin kipeinä eilisestä, seitsemän tuntia niiden päällä, putkeen. Istuin ehkä viistoista minuuttia. Joko arvaatte? No joo, bieber on nyt nähty. Tuskallisten tuntien, huonon ilman ja huonon olon, hirvittävän janon, jalkoihin kohdistuneen tuskan ja uusien tuttavuuksien jälkeen oli puolitoista tuntia ehkä makeinta showta ikinä, heti herkän Hurtsin keikan jälkeen. Onnellisena nukkumaan suihkunraikkaana hotellin lakanoihin, ja kahdeksan tunnin yöunet, mikä on ihan luksusta mulle :)

Tänään mulle kuuluu rahanmenoa eli hullua shoppailua, ihania uusia löytöjä ja katukuvailua Helsingissä. On muutamia asioita, joita mä rakastan isoissa kaupungeissa. Se että ihmiset uskaltaa pukeutua niinkuin haluaa. Ei tarvi pelää erottuvansa liikaa massasta, ei tarvi keskittyä olemaan keskinkertainen. Ihanat kahvilat ja ihmismäärä kaduilla. Musta on maailman mielenkiintoisinta seurata ihmisiä sivusta ja vaikka vaan juoda kuumaa kaakaota ja luonnostella jotain pienen pöydän ääressä.

Mun koneellakin oli varmaan koti-ikävä, se kun ei suostunut heräämään reissun päällä ollenkaan. Mutta nyt taas täysissä ruumiin ja sielun voimissa, onnellisena tyttönä, istun kotona pöydän ääressä ja vietän herkkupäivää. Mun uuteen terveelliseen elämäntapaan kuuluu kävelylenkkejä ulkona ja herkkupäivä kerran viikossa. Mulla on tunne että tästä tulee vielä jotain!

Joutsenetkin alkaa muuttaa takaisin ja mulla on hirveästi kesäsuunnitelmia. Mä alan oikeasti olla onnellinen, ihan täysillä enkä vain hetkittäin. Rakastan tätä tunnetta.

I'm learning to walk again

Mä oon alkanut kirjoittaa taas runoja. Ne oli mun pakokeino silloin kun kaikki tuntui kaatuvan päälle, silloin kun en saanut aikaiseksi mitään muuta kuin itkua. Kun tuntui että mulla ei ollut jäljellä enää ketään. Nyt mulla on kaikki. Mä olen onnellinen, ja siitä mä haluan kirjoittaa. Mulla on tärkeitä ihmisiä joita mä rakastan yli kaiken, mulla on monta syliä johon paeta jos elämä potkii. Mä olen oppinut näkemään kaiken sen kauneuden ja rakkauden mitä mun ympärillä on koko ajan.

Viime yö oli ensimmäinen yö pitkään aikaan kun mä nukahdin heti, ensimmäinen yö kun mä nukuin heräämättä kertaakaan, aamuun asti. Mun viime kesä meni kotona olemiseen, mä oli vieläkin niin rikki että mä en osannut suunnitella mitään, enkä edes halunnut. Mutta mun ensi kesä on täynnä suunnitelmia rakkaiden ihmisten kanssa, suunnitelmia jotka saa mut hymyilemään. Mä en jaksa stressata tai ahdistua, mä meen eteenpäin päivä kerrallaan.

Musta tuntuu että nyt on se hetki mun elämässä, kun mä vedän syvään henkeä ja otan ison askeleen eteenpäin, kohti sitä tulevaisuutta mistä mä haaveilen.

Of all the faces, you were the one next to me

Mä luulin että kevät jo alkoi, mutta sieltä ne pakkaset kuitenkin taas tuli. Tänään oli vähän huonompi päivä, mutta tee ja toffifee pelastaa päivän kuin päivän. Ja NHL13. Sitä pelaillessa. Huono päivä johtui lähinnä huonoista yöunista, mä en meinannut saada unta millään. Kävin eilen illalla leffassa yhden ihanan ystävän kanssa ja tuli hirveen hyvä mieli, mutta nukuin silti tosi huonosti.

Mä oon hirvittävän, järkyttävän onnellinen mun ystävistä. Sattui mulle mitä tahansa, mä tiedän että mulla on aina ihmisiä kehen mä voin luottaa. R, rakas hölmöläinen joka osaa puhua myös viisaita, ja on auttanut mua hirveästi milloin missäkin, niin rakas ettei sitä voi sanoin kuvailla. A, mieletön voimavara jota ilman mä en pärjäis, ja ihminen jonka halaus saa kaiken tuntumaan paljon paremmalta, niin rauhallinen että se tarttuu itseenkin ja ihminen jonka seurassa vaan on yksinkertaisesti niin hyvä ja levollinen olla. N, jonka kanssa voi puhua mistä vain, milloin vain, eikä aina tarvitse edes puhua, me ajatellaan niin samalla tavalla, aloitetaan samat lauseet yhtä aikaa ja nauretaan samoille asioille. M, melkein kuin sisko, hassuttelija ja kiltteyden perikuva, niin ystävällinen ja symppis. Ja tietenkin on mun ikioma isosisko, S-L, rakas ja ihana, tilanteesta riippuen se viisas ja tasapainoinen tai hassu ja räiskyvä.

Tietenkin on muitakin, on mun ihanat ja vahvat vanhemmat, ja muutama muu ystävä, mutta nämä ihanuudet on ne, joita ilman mä en pärjäis, enkä olisi se ihminen joka mä nyt olen. Mä olisin niin paljon hennompi, rikkonaisempi ja surullisempi. Niin paljon epävakaampi. Mä olen aina ollut tuulella käyvää tyyppiä, yhtenä päivänä elämä hymyilee ja seuraavana itkettää niin ettei siitä meinaa tulla loppua. Siskon kuoleman jälkeen se on korostunut ihan mielettömästi, ja ilman mun rakkaita tukipilareita, kuuntelevia korvia ja olkapäitä joita vasten itkeä, mä tuskin olisin enää tässä.

Kiitos.