Muutama päivä on mennyt siskon tavaroita katsellessa. Mä oon käynyt niitä läpi lukemattomia kertoja, sovittanut lukemattomia vaatteita ja viikannut ne rakkaudella, avannut lukemattomia kirjeitä ja purskahtanut lukemattomia kertoja itkuun. Kaivannut siskoa lukemattomin ajatuksin.
Mä oon miettinyt paljon siskon kuoleman jälkeen, muistinko mä sanoa sille kaiken mitä se oli mulle. Se oli mulle tuki ja turva, se ihminen joka aina nosti mut ylös ja auttoi jatkamaan kun mulla oli vaikeaa. Se ihminen joka ei koskaan tuominnut, jonka luo saattoi aina mennä ja itkeä omaa typeryyttään tai maailman vääryyksiä. Se ihminen joka kirkasti koko huoneen ihan vain hymyilemällä, ja jonka juttuja mä voisin kuunnella loputtomiin.
Siksi mua helpotti ihan mielettömästi kun mä löysin tämän vanhan runon jonka mä olen joskus kirjoittanut siskolle ystävänpäivälahjaksi. Siinä on kaikki ne asiat joita mä olen miettinyt, ja joskus mä olen näköjään tajunnut sanoa ne siskollekin. Mä en muistanut kirjoittaneeni sille mitään tällaista, mutta heti kun mä luin ensimmäisen lauseen, mä muistin. Muistin sen tilanteen kun mä kirjoitin tätä, tulostin sen paperille ja vein siskolle. Kun sisko meni omaan huoneeseensa ja tuli hetken päästä sieltä itkien ja halasi mua lujaa.
Hei sisko, muistatko kun
joskus vastoinkäymiset olivat ylitse mun
ja minä kaadun,
mutta auna tulit, ylös autoit taas
autoit matkaa jatkamaan.
Hei sisko, muistatko itkuni hetket
tulit pyyhkimään poskiltani suuret kyynelet
halasit ja sanoit, että mua koskaan jättäisi et
Hei sisko, muistathan yhteiset hetket
niin hyvät ja huonotkin retket.
Voin sanoa valehtelematta
on minulla aina ollut auttaja,
ihana ystävä, esikuva.
Se olet sinä, siskoni rakas
älä koskaan lähde niin ettet tulisi takas,
koska silloin kaatuisin taas,
kyynelet poskillani valuisivat taas,
eikä kukaan olisi ylös auttamassa,
ei kukaan minua lohduttamassa.
Äitikin sanoo ettei mulla koskaan jäänyt mitään sanomatta siskolle. Sen mä huomasin itsekin, ja olen niin sanoinkuvaamattoman helpottunut. Sen lisäksi mä huomasin että meillä on mielettömän paljon yhteistä, sellaisiakin asioita joita mä huomaan vasta nyt. Esimerkiksi musiikkimaku. Mä löysin siskon ulkoiselta kovalevyltä tosi paljon sellaisia biisejä, artisteja ja bändejä, joita mä kuuntelen tällä hetkellä, ja joita mä en koskaan nähnyt siskon kuuntelevan. Hullua että mä opin tällaisia asioita siskostani vasta sitten kun se on kuollut.
Mulla on kauhea ikävä, mutta se helpottaa vähän kun mä tunnen siskon taas vieressä, niin vahvana että mun pitää kääntyä katsomaan onko se oikeasti siinä. Mä melkein haistan sen tutun hajuveden tuoksun ja kuulen sen naurun. Mä tiedän että vaikka mä en näe sitä, se on siinä. Aina.
----
To think I might not see those eyes
Makes it so hard not to cry
And as we say our long goodbye
I nearly do
Light up, light up
As if you have a choice
Even if you cannot hear my voice
I'll be right beside you dear
Louder, louder
And we'll run for our lives
I can hardly understand
Why you can't raise your voice to say
Slower, slower
We donät have time for that
All I wan't to easy way
To get out of our little heads
Have heart, my dear
We're bound to be afraid
Even if it's just for a few days
Making up for all this mess
Light up, light up
As if you have a choice
Even if you cannot hear my voice
I'll be right beside you dear
