Kotimatka. Toisaalta helpottaa, haluan taas hetkeksi takaisin sinne, turvapaikkaan. Yhdeksän päivän päästä mua kuitenkin taas odottaa lähtö, kaksi viikkoa Maltalla. Mä haluan hengittää kotia, päästä tuttuun paikkaan josta tunnen jokaisen nurkan ja yksityiskohdan.
Vanha lautalattia, josta osaan väistää narisevat kohdat yöllisillä unettomilla kävelyilläni. Naarmuinen keittiönpöytä, kokenut monet kolhut. Pehmeä sohva, tiedän että sillä on huono nukkua. Koiran kynsien rapina lattialla, ja hiljainen ääni kun se työntää kuononsa oven väliin ja tulee mun sängn viereen nukkumaan. Tummasta puusta tehty piironki, niin vanha etten edes muista aikaa ennen sitä, kätkee sisäänsä koko perheen menneisyyden, kuvina. Isosiskon läsnäolo, ja tutut maisemat.
Mä odotan sitä tunnetta, kun kannan matkalaukun eteiseen ja tunnen kodin joka solullani. Vaikka mä olenkin muuttunut, haluan elämää ympärilleni ja musta on tullut ehkä rohkeampikin, yksi asia ei ole muuttunut.
Koti on aina koti.
Turva.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti