Beautiful is all we know / no peace for you

Viime päivinä on vaan välillä ollut tunne että mistään ei tule mitään.

Ja samalla on tuntunut että mulla on kaikki kohdallaan.

Tekisi mieli heittää tavaroita seinille, lattialle, ikkunasta ulos.. Mukaan luettuna koulukirjat. Jotkin ihmissuhteet tuntuu menevän hurjaa syöksyä alas. Mulla on koko ajan väsynyt ja kiukkuinen olo, vaikka menisinkin hyvissä ajoin nukkumaan. Jostain syystä mä vaan nukun niin huonosti, että ne tunnit ei mene talteen. Tällä hetkellä mä antaisin mitä tahansa yhdestä täyteen nukutusta yöstä, ilman heräilyä.

Toisaalta mulla on kaikki paremmin kuin ennen. Kerrankin mä tunnen kuuluvani johonkin porukkaan, mut pyydetään mukaan. Mut halutaan sinne. Mä en enää ole se yksinäinen susi, erakoitunut ja itseensä sulkeutunut tyttö joka pelkää sosiaalista kontaktia. Mä olen lukiossa, pärjään pitkällä matikalla, koulu sujuu vaikka mä en tekisi mitään sen eteen. Mä nauran lujaa ja hymyilen paljon. Joku voisi sanoa että mulla on kaikki hyvin, mä elän helppoa elämää.

Se joku ei tuntisi mua kovin hyvin.

Ja silti mä olen tällä hetkellä aika onnellinen.

Vielä onnellisempi mä olin viime viikonloppuna, kun me maattiin katolla ja katsottiin tähtiä.

Silloin mä sanoin sen olevan paras ilta pitkään aikaan, ja se olikin.

Mutta mä toivon että vielä tulee miljoona parempaa.