God looked around his garden
And found an empty place,
He then looked down upon the earth
And saw your loving face.
He put his arms around you
And lifted you to rest.
God's garden must be beautiful
He always takes the best.
He knew that you were suffering
He knew you were in pain.
He knew that you would never
Get well on earth again.
He saw the road was getting rough
And the hills were hard to climb.
So he closed your weary eyelids
And whispered, 'Peace be Thine'.
It broke our hearts to lose you
But you didn't go alone,
For part of us went with you
The day God called you home.
-Unknown
-Unknown
Itkin tälle linkkapysäkillä. Ja kun luin kotona uudestaan, itkin lisää. Paljon. Vaikka alkuaikoina mua lähinnä ärsytti ihan suunnattomasti, kun kaikki jaksoi hokea mulle mantraa "Parhaat lähtee ensimmäisinä." Se oli inhottavaa. Ei se tuskaa pienentänyt, ei helpottanut oloa tai saanut kyyneliä loppumaan. Mutta nyt se ajatus tuo huomaamattoman pienen hymyn huulille. Sisko oli ehkä liian hyvä tänne. Mutta se hymy ei tarkoita sitä, että mulle olisi ookoo että sisko vietiin meiltä. Se ei todellakaan ole ookoo, mutta jos mä johonkin ajatukseen voin turvata niin tuohon. Ja siihen että sisko on mun luona koko ajan, vaikka mä en sitä näekään.
Mä toivon että tuo olisi totta. Että jossain on joku parempi paikka jossa me vielä nähdään, koska ilman sitä toivoa, mä olisin jo hajonnut pieniin palasiin. Jossain vielä nähdään, sisko rakas ♥
Moikka!
VastaaPoistaMiun oli ihan pakko kommentoida. Luin siun blogin läpi tänään työpäivän aikana, jäin ihan koukkuun ja oli pakko vaan jatkaa. Todella kaunista tekstiä. :) Uskon, että siä vielä toteutat haaveesi kirjan tms. kirjoittamisesta ja julkaisemisesta.
Oikein onnellista syksyä sinulle!
T: Emppu
voi ihana päivänpiristäjä ! kiitos ihanasta kommentista ja tsempeistä haaveen suhteen. ja syksyntoivotuksista, toivon sitä samaa sinne suuntaan, onnellista ja ihanaa syksyä ! :)
Poista