Suomiräppi on alkanu taas maistua, ja mun tekee mieli vaan olla ja hengailla. Ehkä siitä voi jo päätellä että kesä on tulossa. Ja siitä, että lämpötila on jatkuvasti yli kymmenen asteen, siinä viidentoista paikkeilla, ja ulos mennessä takki ei oo enää välttämättömyys.
Joutsenetkin muuttaa takaisin ja mua hymyilyttää. On vaan koko ajan hyvä fiilis, enkä mä tiedä tarkkaan mistä se johtuu. Ehkä se on monen asian summa. Ja varmasti onkin.
Mä en oo enää riippuvainen kenestäkään, mun ei oo mikää pakko olla kenenkään kanssa sen takia että mulle tulisi parempi olo sen ihmisen kanssa. Mä voin olla jonkun kanssa siksi että mä haluan, en siksi että mun olisi pakko, enkä mä pysyisi kasassa ilman. Se tekee mun olon niin paljon kevyemmäksi. Mä voin olla muutakin kuin taakka. Mä oon kuitenkin vieläkin hirveän epävarma itsestäni, mutta onneks mulla on ympärilläni ihmisiä jotka saa mut hyvälle tuulelle, nauramaan ja saa mulle tunteen että mä oon toivottu. Pidetty.
Mulla on hirveesti suunnitelmia, tulevaisuus ei enää pelota mua. Mä otan avosylin vastaan kaiken sen mitä tulevaisuudessa on. Ilot ja surut. Mulla on varma olo, ja se tuntuu hyvältä, pitkästä aikaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti