I don't know what you're thinking when you're sleeping / I hope soon I'll dream with you

Kotiuduin taas.

Kymmenen päivää Latviassa, ja siihen kymmeneen päivään sisältyi hetkiä aika lailla kahdesta ääripäästä. Mun elämäni parhaita hetkiä, ja hetkiä jolloin hajotuskäyrä oli korkeimmillaan.

Mä voin taas väittää, että lentäminen on yksi parhaita asioita matkustamisessa. Se vapauden tunne kun nousee ilmaan, kone ottaa korkeutta ja asiat näyttää pieniltä. Ja tuntuu. Lentokoneessa mikään ei tunnu niin kamalalta, niin surulliselta tai muutenkaan niin isolta asialta. Tunteet on helpompi kestää. On vain puhdasta onnea siitä että on taas ilmassa, lähempänä taivasta. Ja jollain tavalla mä tunnen sillä tavalla olevani myös lähempänä siskoa.

Laskeutuminen sattui, mutta nyt mä olen kotona. Talo on täynnä lapsia, lämpöä ja tärkeitä ihmisiä. Tee on hyvää suklaan kanssa, ja oma sänky tuntuu luksukselta pitkästä aikaa. Vaikka mä olen flunssassa, mä olen silti aika hyvällä tuulella. Syyslomakin vielä, sen mä ajattelin viettää kotona lämpimässä.

Musiikki on hyvää, ja fiilistelin sitä eilen pitkälle yöhön.

Elämä hymyilyttää.