Pimeään hän aina jää, tähtiotsa, eikä nää, itse valon kirkkaimman, hän kantaa .

Joutsen laulaa järven toisella puolella. Mä luulen pakahtuvani tähän ikävään. Ja silti mä oon onnellinen, saako näin onnellinen olla. Kysymättäkin tiedän että saa, saa olla onnellisempikin.

Istun taas hyppytornissa, saunanraikkaana, järvenraikkaana, liian suuri fleecepaita ja farkut päällä. Kuuntelen joutsenta, koitan saada selvää mitä se sanoo.

Käki kukkuu, joko saa toivoa ? Toivon että tää kesä jatkuu loputtomiin, ettei mun tarvitse palata kouluun ja niihin kauheisiin suorituspaineisiin. Voin olla vaan ja kuunnella. Toivon että isosisko tulis takaisin ja halais mua lujaa.

Sorsa vaakkuu. Linnut laulaa puissa. Laituri natisee kalastavan tytön alla. Olemattoman pienet aallot lyö laiturin pohjaan ennen kuin saavuttaa rannan.

Joutsen laulaa. Mä hymyilen ja ikävöin, mutta nyt mä olen varma, että isosisko on täällä.