keskiviikko 13. kesäkuuta 2012

Yhteen aina pystyn luottamaan, rauhan mä saan kun palaan kotiin .

Koti täällä, lapsuudenkoti. Se on mulle paikka, jossa mä voin olla millainen haluan, milloin vain. Paikka, johon mä oon aina tervetullut. Sana koti tuo mulle mieleen äidin ja isän, turvapaikan, paikan jossa voi käpertyä peittoon ja itkeä. Paikan jossa voi hymyillä ja nauraa. Saada lohdutusta. Piristyä. Ladata akkuja.

Tää tulee olemaan mulle aina koti. Vaikka muutanki joskus pois niin tuun aina takas tänne. Kotiin.

Mä olen oppinut monia periaatteita ja arvoja isosiskolta. Koti on yks niistä. Ja se, että perhe on tärkeysjärjestyksessä ensimmäinen. Ja lukemattomia muita arvoja, periaatteita, asioita, hokemia.. Niin paljon mä ehdin oppia. Ja paljon jäi oppimatta. Liikaa.



"Rauhan mä saan kun palaan kotiin
siellä mä nään sen rakkauden
sieltä siivet tuotiin mun elämään
niillä mä lennän
halki taivaan enkelten

tulen vielä sun luo
kun valmis oon
toivon ettet pois silti mee."

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti