keskiviikko 4. heinäkuuta 2012

Sininen laiva on lastattu meillä, valkoinen laiva on lastattu meillä

Taivas on vaaleanpunaista ja sinistä. Mä olen harmaa. Kuu katsoo mua taivaalta isona ja keltaisena, rullat mun alla kuljettaa mua eteenpäin. Rullaluistelua puoli kahdeltatoista.

Mun puhelin huutaa Olavi Uusivirtaa. Niin lujaa kuin lähtee. Mä katson tienreunaa ja näen siinä kymmeniä valkoisia kukkia. Päivänkakkaroita.

Mä menen rullaluistimet jalassa ojanpenkalle ja nyhdän kukkia siitä. Hyttyset inisee ja syö, mä laulan yhteen ääneen puhelimeni kanssa. "Kaiken jälkeen olet kaunis" .

Autolla ohi menevä nainen hymyilee huvittuneesti mulle ja mun kukanpoiminnalle. Mä kerään kukkia käsiini ja hymyilen sille naiselle takaisin, hymyilen ystävällisesti.

Mulla on yhtä aikaa kaikenlainen olo. Mä olen selkeä, vapautunut, ehjä, ja onnellinen. Mä olen sekava, lukittu, rikki ja surullinen. Enkä mä osaa päättää mitä mä oikeasti kokonaan olisin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti