keskiviikko 8. elokuuta 2012

I'm still breathing .

Sydämenlyönnissä ehtii tapahtua paljon, liikaa. Koko maailma ehtii mennä palasiksi, peruuttamattomasti. Koko elämä ehtii valua sormien läpi tavoittamattomiin. Ikävä ehtii iskeä tukahduttavana.

Ja yksi pieni ihminen ehtii särkyä miljooniin palasiin.

Tänään mulla on surkea olo, kuin en osaisi tehdä mitään. Mutta ulkona sataa, siitä mä pidän. On kuin taivas itkisi mun kanssa, kun mä tuijotan ikkunasta ulos ja kuuntelen surullista musiikkia.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti