I can't wait through everything

Koulut alkoi eilen ja mulla on omituinen olo. Sekava ja ahdistunut, hiljainen. Haluaisin vaan että tulis jo kunnon syksy, sateet ja kolea sää, että voisin kurjan kelin tekosyyllä käpertyä sohvannurkkaan kirjoittamaan ja lukemaan viikonlopun ajaksi.

Haluaisin nukkua nää huolet pois, että heräisin kokonaisena, mieli ei olis enää sirpaleina. Haluaisin olla taas ehjä.

Haluaisin taas nauraa niin kuin ennen, ilman surua siitä ettei isosisko enää koskaan naura mukana.

Haluaisin päästä eroon tästä ikävästä, enkä silti haluaisi unohtaa, olen menettänyt jo ihan tarpeeksi, en halua menettää yhtään enempää.

En halua ikinä unohtaa, miltä siskon nauru kuulostaa.