Mä olen oppinut nauttimaan pienistä asioista. Lämpimästä mukista käsien välissä, kummitytön unisesta tuhinasta, lämpimistä varpaista, sateesta, kirjoista, runoista.
Mun kaamosmasennuskin tuntuu olevan tiessään. Se kamala mörkö joka keräsi puoleensa kaiken; yksinäisyyden tunteen, ikävän, itkun ja kaiken muunkin. Se on ainakin kutistunut, ja siitä mä olen onnellinen.
Hymyilyttää.
Aivan ihanaa tekstiä sulla! ;o ihastuin! Jään lukemaan :)
VastaaPoistahttp://kindarandomcrap.blogspot.com/
kiva lukee tollasta tekstiä, kirjotat tosi hyvin :)
VastaaPoistahttp://onlygirlintheworld-blog.blogspot.fi/