keskiviikko 10. lokakuuta 2012

When we learn how to fly, we forgot how to walk

Tänään mä olen täynnä tätä kaikkea.

Tunnilla puhuttiin siitä, miten vaikeat kokemukset kasvattaa ihmisenä ja mun teki mieli nousta pulpetille seisomaan ja itkeä, huutaa että kukaan niistä ei tiedä miltä oikea tuska tuntuu. Miltä se maistuu, kuin metallia suussa. Miltä se näyttää, kuin valoa ei olisikaan. Miltä se kuulostaa, kun kolme sanaa kiertävät päässä loputonta ympyrää. Sisko on kuollut. Sisko on kuollut sisko on kuollut sisko on kuollut.

Mä istun kuitenkin hiljaa paikoillani ja kirjoitan vihon kanteen biisien sanoja mustalla paksulla tussilla. Music is home for your pain.

Ja nyt kun mä istun sängylläni, olen juonut kaksi kuppia teetä ja kuunnellut levyllisen musiikkia, mun olo alkaa helpottaa. Tekisi mieli pyytää anteeksi niiltä kaikilta, kenelle tänään olin inhottava vain siksi, että musta itsestä tuntui pahalle.

Anteeksi.

2 kommenttia:

  1. selailin sun blogia aika pitkälle, oot hirveen hyvä kirjottamaan. Tulee kylmät väreet välilla. Sun piirrokset on myös upeita! Ihana ulkoasu (: voimia sulle!

    VastaaPoista
  2. <3 Tiedän tuon tuonteen ja kokenut tuon tilanteen. Miulla oli vaan mielessä isoveli on kuollu. Sen takia jäin lukemaanki blogias. Mie piirsin koska oli paha olla, nyt pidän blogia jossa esittelen tuotoksia. voimia.

    VastaaPoista