Vaikka mä olin kipeenä maanantaina ja tiistaina, mä olin silti paremmalla tuulella kuin hetkeen.
Tiistai-iltana mun rakas ystävä tuli käymään, ja juttelin sen kanssa tosi paljon kaikesta siskoon liittyvästä, terapiasta ja myös mun painajaisista, elämästä noin yleensäkin, meidän molempien. Ja paljon myös siitä, miten samanlaisia me loppujen lopuksi ollaan. Molemmat yrittää parhaansa mukaan selvitä yksin.
Torstaina toinen ystävä kävi meillä, ja sitten lähdin sen kans Kokkolassa käymään. Juteltiin koko automatka, tunnin verran siis, taas siskosta, ajasta ennen siskon kuolemaa, ajasta sen jälkeen ja tuntemuksista tällä hetkellä. Sitten shoppailtiin vähän, ja siinä lomassa juteltiin ja naurettiin.
Mulla oli onnellinen ja vapautunut olo. Rakastava olo. Mulla oli sellainen olo, että mä en ole turhaan täällä.
Mulle sanottiin kolmesti, että mä näytän siskolta, kahdesti että mä muistutan sitä luonteeltani. Ja se sanottiin vähän arastellen, kuin se olisi suurikin loukkaus, että mä tykkäisin huonoa siitä. Miten ihmeessä mä voisin tykätä huonoa, kun mua verrataan niin ihanaan ja kauniiseen ihmiseen? Sisko oli kaunis, sanan todellisessa merkityksessä, ulkoa ja sisältä. Mä plen vain ja ainoastaan onnellinen että mä muistutan sitä niin paljon. Jotenkin mä koen, että sitä kautta voin olla lohduksi muillekin.
Ja viime viikolla mä näin kahdeksan joutsenta, lentämässä aurana. Eikö ne ole jo muuttaneet, jokainen? Näemmä ei, mutta en mä laita sitä pahakseni. Mä olen aika onnellinen siitä.
Onnellinen. Tähän voisi tottua.
hei eksyin tänne ja päätin ilmoittaa siitä myös. ja myös siitä että pidän blogistasi :)
VastaaPoistavoi kiitos ! :) on aina kiva saada kommenttia lukijoiden lisäksi, tulee aina niin hyvälle mielelle.
PoistaIhana blogi sulla, niin ihana ja todentuntuinen että alkaa sitä itseäänkin itkettämään. Onko se vielä sulle suuri loukkaus jos kysyn, miten sun sisko kuoli? Pyydän etukäteen anteeksi jos tuo tyhmä kysymys aiheuttaa sulle mielipahaa :(
VastaaPoistavoi eikä, hullua miten pelkkä teksti saa tunteita pintaan. ja ei, ei oo mitenkään loukkaus, saa kysyä mitä vaan, en ota itseeni tai mene rikki :) sisko oli vielä kunnossa ja oma itsensä kun lähti töistä ajamaan kotiin, mutta ei ehtinyt ajaa kuin parisataa metriä kun sydän petti. Sydänlihastulehdus, jonka ensimmäinen oire oli äkkikuolema. Mutta hyvä tietää kuitenkin, että sisko ei ehtinyt varmaan edes itse tajuta mitään, eikä lähtö sattunut, ja kun ajettiin yöllä katsomaan siskoa, niin sillä oli vielä hymy huulilla.
Poista