Lift your open hand

Englannintunnin jälkeen mä seison käytävässä ja vedän takin päälle. Päivän viimeinen tunti on ohi ja viikonloppu on edessä. Mä nauran kaverin kertomalle hullulle jutulle kun mun luokalla oleva tyttö katsoo mua ja sanoo:

"Sulla on kiva nauru. Jos mulla on huono päivä ja mä tuun kouluun, ja kuulen kun sä naurat, niin mulle tulee itsellekin parempi mieli."

Se sanoo tuon niin spontaanisti ja vilpittömästi että mä menen hämilleni. Kiitän ja naurahdan. Mietin voiko mun naurulla muka oikeasti olla sellainen vaikutus. Kai sillä sitten voi.

Koko päivä tuntui vähän paremmalta, kahden tunnin orkesteriharjoituksetkin meni helpommin kuin kuvittelin. Kapellimestari haki meille tämän pikkuiaen kunnan kahvilasta munkit ja pillimehut ja pelasti mut tietämättään hirvittävältä nälältä.

Ajatella miten pienillä asioilla voi tehdä jonkun onnelliseksi. Nauramalla, ostamalla jotain pientä ja poikkeuksellista, laittamalla hyvänyönviestiin sydämen perään, toivottamalla kauniita unia, pienellä kehulla, kuuntelemalla, halaamalla. Eikä se vaadi meiltä paljoa, ei ole vaikeaa saada jonkun päivää muuttumaan edes pikkuisen paremmaksi. Miksi ei tehtäisi sitä enemmän?

Mä lähden kävelylle pakkaseen jota toivoin toissapäivänä. Pakkaspäivät oli mun ja isosiskon juttu, me nautittiin niistä yhdessä. Mä ajattelin mennä kokeilemaan miltä pakkanen tänään tuntuu.