Mä en osaa edes määritellä miksi. Miksi mua ahdistaa näin. Päällimmäisenä on tietysti ikävä siskoa. Sitten on ikävä A:ta, haluaisin vaan halata sitä lujaa, ja mä tiedän että se helpottaisi. Varmasti. Ja mua ahdistaa kuolema, pitkästä aikaa.
Ajatus siitä, että ihmisiä kuolee koko ajan, ja pelko siitä, milloin on mun vuoro. Kuolema sinänsä ei pelota, mä tiedänettä sisko on tuolla jossain vastassa, mutta se, miten asiat jäisi mun jälkeen, pelottaa. Ja mua pelottaa, ihan hirvittävän paljon, että menetän taas jonkun rakkaan ihmisen. Kuin siitä voisi tulla jokavuotinen tapa, maaliskuun seitsemännen päivän lähestyessä.
Mä en osaa puhua ahdistuksesta mun kavereille. Mä en halua rasittaa niitä mun asioilla, koska ne on mun asioita.
Mä pärjään kyllä, mä pärjään aina. Niin mä haluan sanoa.
Voi ihana voimia!!! Allekirjoitaitan tuon fiiliksen juuri nyt täysin, en ole koskaan aiemmin pelännyt omaa kuolemaa mutta nyt on ikäänkuin pakko. Miulla on nyt kova ikävä veljeä ja erästä O.ta, jonka luota olen juuri kotiutumassa... Voimia siulle! Luota siihen että muut pärjää ilman sinuakin niinkuin sie pärjäät ilman siskoa, se sattuu, mutta luottamalla selviää. Muista ettei kuolema ole lopullinen asia. Enkeleitä siulle <3
VastaaPoistaVoi miten saatkin mut aina näillä kommenteilla niin hirveen täyteen tunteita, että tekis mieli itkeä. Oot vain niin ihana ihminen! voimia sullekin, ihan hirveesti ♥ sen ikävän kanssa on oppinut jo elään, mutta siellä se vaan on ja on päiviä, kun tekis mieli vaan murtua, mutta ei voi. Pakko kai se on luottaa siihen, että vaikka lähtisinkin, niin rakkaat pärjäis silti, ja oishan niillä toisensa, mikä on lohtu sekin. Oon alkanu ajattelemaan kuolemaa enemmän.. no, lähtönä. Siirtona toiseen paikkaan, ja siellä taas tavataan kaikki, ollaan koossa loppujen lopuksi. Ennen se oli mulle tosi lopullinen, ikään kuin katoaminen. Ja oon varma että vaikka en siskoa nääkkään, niin silti se on koko ajan mun vieressä kattomassa ja pitämässä huolta, ihan viimeiseen asti, kuten varmasti myös sun veli ♥ niihin ja muihin enkeleihin turvaten tässä kai elellään.
VastaaPoistavavahduttava teksti. heräsin arvostamaan sitä mitä mulla jo nyt on. en haluu että tajuan niiden asioiden merkityksen vasta kun ne menetän. jaksamista sinulle <3
VastaaPoistahttp://ahoysailorr.blogspot.fi
upeesti kirjotat ja huippublogi muutenkin!
VastaaPoistahttp://nevercloseyoureyes-saara.blogspot.fi/