I will never be forgotten with you by my side

"Ihmisestä tekee vahvan henkinen kantti."

Viisauksia matikanopettajan suusta. Niin pirun totta että mun tekisi mieli nousta seisomaan ja sanoa se ääneen.

Henkinen kantti. Se mitä meillä on sisällä. Sä voit hakata jonkun sata nolla, etkä silti välttämättä ole vahva. Vahvan susta tekee se, että sä kestät asioita. Ja joskus heikkous on vahvuutta, pitää osata myöntää omat heikkoutensa, pitää uskaltaa nostaa kädet ylös ja sanoa "Mä luovutan, auttakaa." Ennen kuin se on liian myöhästä.

Vahvuutta on myös rakkaus. Niin yksinkertainen, ja samalla niin monimutkainen asia kun rakkaus. Mulle tää on ainakin ihan mielettömän valtava voimavara. Se että sä rakastat, saa sut jaksamaan. Se että sua rakastetaan, antaa vielä enemmän voimaa. Mä olen pirun onnekas siinä mielessä, että mulla on paljon sellaisia ihmisiä ketä mä rakastan yli kaiken, ja ne rakastaa mua, niinkin paljon että jaksaa aina kuunnella kun mulla on sanottavaa, eikä aina tarvitse edes sanoja ymmärtääkseen mikä mulla on.

Nyt sitä vahvuutta sitten tarvitaan. Yks mun rakkaimmista ihmisistä on sairaalassa tutkittavana, ne epäilee syöpää ja kaikkea. Pahimmasta mahdollisesta ne kai alottaa tutkimisen, että saa sen suljettua pois, mutta jo ihan pelkästään se että syöpä on mahdollinen, alkaa itkettää. Jos joku vie sen multa, jos joku jumalauta uskaltaa viedä sen multa tässä vaiheessa elämää niin mä voin sanoa että mä en tuu enää koskaan olemaan sama ihminen. Pitäis vaan itse olla vahva ja keskittyä tukemaan ystävää, mutta miten se onnistuu kun alkaa itkettää jo yhden viestin aikana. Viimeinen lause saa mut kyynelehtimään. "Haluan kotiin :( " Tekisi mieli sanoa että mä tuun hakemaan sut. Ihan mitä vain että sä olisit onnellisempi, että sun ei tarvitsisi kärsiä. Ihan mitä vaan.