pyydän anteeksi kuvien erikokoisuutta, rajailin turhaa tilaa ja ovenkarmeja pois.
Kuten kuvista näkyy, mä olen hyvä välttelemään tämän vuoden viimeistä koetta, huomista ruotsinkoetta, ja siihen lukemista. Haen kameran kolmijalan, viritän asetukset kohdilleen ja kiedon itseni jouluvalonauhaan, tässä lopputulos.
Mulla on jo ihan joulufiilis. Ihan. Täysin. Hymyilyttää, laulattaa ja kaikkea. Oon viritelly jouluvaloja pitkin taloa viimesen viikon äidin kanssa, paketoinut kasan joululahjoja, kuunnellut pään täyteen joululauluja ja hymyillyt vaan. Nyt mä muistan miksi mä olen aina rakastanut joulua.
Jouluna koko perhe kokoontuu yhteen, syödään hyvää ruokaa, jutellaan ja nauretaan, saadaan ja annetaan ihania lahjoja ja kuukauden mittainen lahjojen metsästys, paketointi, siivous ja joulukoristelu palkitaan. Käydään haudoilla muistamassa tärkeitä ihmisiä taivaassa, tuijotellaan illalla hetki tähtiä, otetaan valokuvia. Tunnelma on lämmin ja koko talo melkein huokuu sitä rakkautta.
Ainoa mikä mua joulussa pelottaa, on se, miltä se tuntuu ilman isosiskoa. Kaiken tän mielettömän hyvän olon ja onnentunteen seassa on sitä pohjatonta surua mitä mä oon kantanut sisälläni maaliskuusta asti. Se on kummallinen tunne. Mä haluaisin vaan käpertyä yhden ystäväni viereen sohvalle ja itkeä, samalla kun mä haluaisin vain jakaa onnea joka puolelle. Pakahduttaa. Mutta mä olen päättänyt olla onnellinen.
Siskos on enkelinä teidän luona, ei jouluna tarvitte siis surra. Ole onnellinen ja hymyile, nauti joka hetkestä.
VastaaPoistaVoimia ja rutistuksia.
onnellista joulunodotusta siulle. :)
voi, miten saatkin mut aina joko hymyilemään tai kyynelehtimään näillä ihanilla kommenteilla, tällä kertaa ensimmäistä :) sisko on ja pysyy mukana, onneks.
Poistasulle sitä samaa, ihanaa joulunaikaa :)
Kiitos tästä ihanasta blogista. Jokainen kirjoitus saa itkemään kirjoitaT niin kauniisti. Tunteet joista kirjoitat on hyvin tuttuja. Itse menetin pikkusiskon,jonka kuolemasta tulee jouluaattona viisi kuukautta♥
VastaaPoistavoi kiitos, ihanaa saada tällaisia kommentteja :) hyvä että jotkut tykkää, etten ihan yksikseni höpise täällä. Ja vaikka näin surullisista asioista on kyse, niin silti se, että teksti herättää tunteita, on aina merkki siitä ettei se ainakaan kovin surkeaa ole. Osittain tällä blogilla ainakin alunperin hain jonkinlaista vertaistukea niille jotka on myös sisaruksensa tai muun läheisensä menettäneet. Kamalaa että tällaista tapahtuu ja nuoria ihmisiä kuolee jatkuvasti. Voi, viis kuukautta, siitähän ei oo edes kauaa, vaikka tiiänkin että se tuntuu ihan liian pitkältä ajalta ilman jotakuta rakasta. Koita jaksaa, ja oon kyllä vapaaehtoista vertaistuki- ja juttuseuraa jos vaan haluat puhua.
PoistaIso halaus ♥