Mun keskiviikkoon kuuluu teetä, uusi tietokone ja kaunista musiikkia. Ystäville juttelemista ja hymyjä, piirtämistä ja ystävänpäivälahjojen viimeistelyä. Runojen kirjoittamista. Rentoilua kollarit jalassa ja pipo päässä, ihan erilainen keskiviikko kuin yleensä. Yleensä mä olisin tähän aikaan jo kuorossa, tulisin kotiin vasta seitsemän jälkeen ja loppuilta kuluisi koomaillessa, enkä osaisi tehdä mitään järkevää.
Tykkään mun uudesta koneesta. Tykkään mun ystävistä. Tykkään talvesta. Tykkään siitä hetkestä kun päivä alkaa taittua illaksi, mutta ei ole vielä ihan pimeää. Kun mä olen hyvällä tuulella, mä tykkään monista asioista. Nyt mä olen hyvällä tuulella.
Huomenna mä aion saada hymyn monien ihmisten kasvoille, mä aion halata rakkaita, ja viedä kynttilän siskon haudalle.
Hei taas pitkästä aikaa. On ollut muka niin kiire etten ole kerennyt kommentoimaan, kai se on tavallaan tottakin, viikonloppuna käytin ekaa kertaa sanoja 'mie rakastan sinuu' tuossa muodossa ja tuossa merkityksessä. (!!!!) Jännää kuin sellasiakin sanoja uskaltaa nykyisin käyttää. Ja onneksi on löytänyt vierelleen ihmisen joka ei säikähdä myöskään miun menneisyyttä ja jolle tuollaisen asian voi sanoa.
VastaaPoistaIhanaa että sielläkin suunnalla on hymyjä, onnellisuutta ja juttuja joista tykkäät!!! Ihanaa huomista ystävänpäivää :)
täällä suunnassa ollut samaa, en ees tiedä mihin se kaikki aika muka menee, mutta jos se tästä tasottuis. voi ihanaa, oon niin onnellinen sun puolesta !! ihanaa kun oot löytänyt jonkun sellaisen joille voi sanoa isoja asioita ja hyviä asioita :) ihanaa ystävänpäivää sullekin, ja tsemppiä vanhojentansseihin ! :)
Poistakiitos ! tosin oon tässä kipeenä että tanssit menee buranan voimin, ehheh :D (eli et oo ainut joka on viettänyt keskiviikkonsa kollareissa ja pipo päässä jammaillen :D) mut pieni murhe se vaan on, prinsessapäivä siitä joka tapauksessa tulee!
PoistaElämä menee tosiaan hirveellä vauhdilla ettei kerkeä oikeastaan nauttimaan tai edes murehtimaan mistään. pöh. Jospa se elämä rauhottuis taas. Vois mennä käymään haudalla, sieltä ei ole koskaan kiire pois niin kerkeisi rauhottua...
ah, no, sitä suuremmalla syyllä tsemppiä, toivottavasti pärjäät buranan voimin :) keskiviikkojammailuja siis molemmilla, hah ! :D miten mustakin tuntuu että koko ajan vaan vauhti kiihtyy, pitäis ehtiä tekemään kaikkea ja tapaamaan kaikkia, ja pienet ihanat asiat jää ihan liian usein huomaamatta. Pitäis ehkä harkita elämäntapamuutosta, tarvisin vuorokauteen vähintään kaksi tuntia lisää.
PoistaHaudalla käynti on (ainakin mulle, vieläkin) rankkaa, mutta juuri niin kuin sanoit, sieltä ei oo koskaan kiire pois. Oon vaan niin tottunut käymään yhden tärkeän ystävän kanssa siellä, se on jotenkin niin helppoa, kun itku tulee niin toinen halaa. On tuki ja turva mukana, ja tieto siitä että toisesta tuntuu ihan yhtä pahalta. Mutta huomenna ajattelin uskaltautua yksin haudalle ja mennä rauhoittumaan.
On se vieläkin välillä myös miulle rankkaa. Joskus kun kävin yksin kesällä hautausmaalla, niin tuli sellanen olo ettei veli enää vaan oo siellä, purskahin itkuun ku mietin että missä se sitten oikein on. Joku viisas sano sillon miulle että sydämmessä, sen jälkeen oon mennyt haudalle enää rauhoittumaan ja hiljenemään. Veljelle voin 'puhua' juuri silloin kuin tahdon ja missä tahdon.
PoistaVoi että, tuosta ystävästä on varmaankin maailman suurin tuki ja turva, sitä olet varmasti myös hänelle. Voimia teille molemmille.
Mie voisin ottaa vuorokauteen 3kin lisätuntia, kerkeis jopa nukkumaanki! Voi kamaluus uuden jakson tehtäviä, lukio on oikea aikasyöppö varsinkin kun kahmii kaiken maailman kurssit :D samalla se on kyllä kanssa lukion ihanuus... no mutta, voisin haluta tervehtyä = nukkua, pitää tulla huomenna kirjottelemaan lisää jos paniikiltani kykenen :DD
musta on niin ihanaa miten susta teksteistä huomaa, että aika parantaa haavat. joskus kauan sitten sun teksti oli niin paljo erilaisempaa :) ♥
VastaaPoistaoon katellu ite ihan just samaa, ja suoraan sanottuna kauhistellu, miten rikki oon ollut vielä ihan vähän aikaa sitten. nyt tää blogi ei oo enää se sama, sellanen mihin kirjotan vaan sitä kaikkea pahaa oloa, haluaisin olla "esimerkkinä" siitä, että kaikesta selviää :) ei se helppoa oo, mutta siitä selviää. Ja vaikka mulla vieläkin on huonoja päiviä, niitä ei oo enää joka päivä, ei edes joka toinen. Ja ne menee ohi. Ja pakko sanoa että sun kommentti sai mut hymyilemään, ihana saada tämmösiä päivänpiristäjiä tänne ! :) ♥
Poista