Ihana Hurts.
Hyvän musiikin lisäks pidän Adamista ja Theosta ihan mielettömästi ihmisinä. Rakastan Theon lauluääntä, enkä usko että kukaan oikeasti vois olla täydellisempi mies, miltä suunnalta katsottuna tahansa, mutta arvostan miesten ajatusmaailmaa ihan järjettömästi. Ne ei oo antanu kuuluisuudennousta yhtään päähän, käyttää vieläkin kirppisvaatteita vaikka nillä ois varaa ostaa minkälaisia merkkivaatteita tahansa. Tavaramerkkinä valkoinen paita, ja yhdessä videossa Theo sanoikin: "You can do whatever you want in white shirt. You go to school, you get married, you go to party, you die.." Tässä tylsyyteeni kattelin näiden kahden haastatteluja, ja yhdessä Exile - albumiin liittyvässä haastattelussa kysyttiin, mitä ne haluaa kertoa biiseillään ja mikä on niiden merkitys. En sanatarkkaan muista, mutta vastaus tais kuulua osapuilleen näin:
"It would be so easy to make just depressive music. Depressive, nothing else. But there is always hope. So there is hope in our songs too. Sad songs, sad fates, but still there is hope."
"Olisi niin helppoa tehdä pelkästään masentavaa musiikkia. Masentavaa, ei mitään muuta. Mutta aina on toivoa. Joten myös meidän kappaleissamme on toivoa. Surullisia kappaleita, surullisia kohtaloita, mutta silti on toivoa."
Hurtsin biisit on aina saaneet mut itkemään. Sanoitukset kolahtaa kovaa ja uppoaa syvälle, saa miettimään asioita. Biisit on hirvittävän kauniita, ja melkein jo pelkkä Theon ääni saa mut itkun partaalle. On puhdasta nautintoa kuunnella näiden miesten musiikkia. Jotkut biiseistä on jopa oikeasti auttaneet mua käsittelemään vaikeita ja ahdistavia asioita, kuten siskon kuolemaa. Help ja Somebody to die for on mun suosikkibiisejä, ja kuvaa hirveän paljon mun ajatusmaailmaa ja ajatuksia.
Tän biisin halusin jakaa teille kuultavaksi koska:
A) akustinen Hurts on täydellisyyttä
B) tää versio Wonderwallista kolahti kovaa
C) lyriikat
D) hyvän musiikin riemusta
Nauttikaa :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti