Sinä selvisit

Huonosti nukutun yön jälkeen paleltaa. Mä menin nukkumaan vasta aamuyöllä ja heräilin tunnin välein, kahdeksalta mä en enää jaksanut tapella. Mä olen käärinyt ympärilleni kaksi peittoa, ja istun sängyllä pelaten Candy Crush Saagaa, jota mä vannoin välttäväni aina ja ikuisesti. On myös muita asioita mitä mä olen vannonut välttäväni, mutta sortunut niihin aika tehokkaasti viime aikoina. Mutta kaikki niistä ei ole huonoja asioita. Juha Tapio jaksaisi itkettää, jos mä en olisi näin hiton iloinen.

Musta tuntuu että mua ei enää määritellä siskon kuoleman mukaan. Mä saan olla Maria, just se tyttö joka mä haluan olla. Ja ihmiset alkaa nähdä mut, ne ei enää katso läpi, kuin mä olisin ei-mitään. Helpompi katsoa läpi ja kävellä ohi, kuin tulla juttelemaan, kun ei tiedä miten aloittaa. Musta tuntuu että pikkuhiljaa sen pimeän tunnelin päästä alkaa kajastaa enemmän ja enemmän valoa, sellaisia asioita jotka tekee mun elämästä elämisen arvoista. Nyt musta tuntuu kuin mä olisin pitkän sukelluksen jälkeen päässyt pinnalle ja haukkoisin henkeä. Elämä. Se on tässä. Ja mä selvisin.

Eilen, ja viime yönä oli mun kesän hauskimmat hetket. Tai ei ehkä hauskimmat, mutta mukavimmat. Koko ilta oli vain mukavaa hengailua kavereiden kanssa, ja viime yönä mä sain kuulla asioita jotka sai mut hyvälle tuulelle. Mulle sanottiin että mä olen luottotyttö, ja ymmärrän aina. Että mä olen ihana, ja "mitä mä tekisin ilman sua". Mulla on rakastettu olo, ja mä nautin siitä. Koska mua pelottaa olla se joka rakastaa enemmän, ja mä tosiaankin rakastan niitä ihmisiä joiden suusta näitä sanoja tuli.

Poikkeuksena muihin huonosti nukuttuihin öihin, tänä yönä mä en nähnyt painajaisia. Ja aamulla ahdistuksen ja mielessä häilyvän surullisuuden sijasta mua hymyilytti. Hymyilytti niin että vilukin melkein unohtui.

Siihen asti että mä nousin peitoista.

*