Olen vain puoliksi, olen vain vähän

Jos mä voisin laittaa tämän tunteen purkkiin, mä tekisin sen hetkeäkään epäröimättä. Mä voisin jäädä tähän hetkeen loppuelämäksi. Mä en osaa kuvailla sanoilla sitä kaikkea mitä mun sisällä liikkuu. On niin kevyt olo. Kuin painaisin vain puolet itsestäni, kuin olisin vain hellästi kiinni tässä maailmassa ja silti koko olemuksellani takertunut tähän hetkeen. Mä nautin kokonaisvaltaisesti jokaisesta pienestä asiasta.

Siitä kun mä poljen aamuyön usvassa bussipysäkille, levitän viltin asvaltille ja makaan siinä. Kun mä kuuntelen musiikkia kuulokkeista, ja nautin keveän kesäisestä olosta. Kun katson kulunutta asvalttitietä kaukaisuuteen asti, ja usvaa sen yllä. Kun  jokainen auringonsäde tuntuu erottuvan terävästi maan päällä leijuvassa usvassa. Kun mä nauran hiljaa ystävän kertomalle jutulle ja hymyilen ihan pelkästä elämisen ilosta.

Kun mä hiivin kotiovesta sisään jo ties monettako kertaa tänä kesänä, palautan äidin lämpimän takin paikoilleen ja vedän kesäyön viileydestä kohmeiset varpaani peiton sisään.